Taizé oli niin ihana jälleen... Kun menin sinne kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran, tuntui kuin olisin tullut paratiisiin. Kaikki välittivät toisistaan ja ilmapiiri oli yhteisöllinen ja lämmin. Sellaista ei muualla ole, jos ängetään tuhansia nuoria samaan tilaan viikoksi.
Poruhan siinä pääsi, kuin ennen nousemistani bussiin joka veisi minut pois Taizésta, tuli se kaunis ja herkkä italialaistyttö luokseni. Hän koski kädellään poskeani, halasi ja antoi suukon poskelle. Sitten ähn lohdutti ja sanoi minulle, että olen vahva ja selviän kyllä.
Enkä edes tiedä hänen nimeään. Me vain puhuimme yhtenä päivänä ja mielipiteemme kohtasivat.
Taizéssa ehdin hiljentyä, siellä oli aikaa kuunnella omaa sydäntäni. Siksi olinkin niin poissa tolaltani, ja itkin joka ilta. Voi sydänpolo, mennään ensi vuonna uudestaan. Ensi vuonna menen ainakin kolmeksi viikoksi, ihan tekemään työtä. Taizésta löydän aina jotain, mikä avaa minulle elämääni.
Nyt minulla on hankalaa, mutta kiitän kaikkia minua tukeneita ystäviäni. Rakastan ja arvostan teitä enemmän kuin osaan ikinä kertoakaan.
(Taizésta tulossa vielä laajempi merkintä, joka ei sitten ole täynnä pelkkää angstaamista ja poraamista.)
Kommentit