Aluksi tunnelma oli lopahtaa ennen kuin oli edes noussut, sillä koko baarissa ei ollut muita kuin me. (Niin, ja tietenkin iloinen henkilökunnan edustaja:)
(Meitäkin pelotti.)Alku oli siis hurmaava: (murhaava)
Etsimme seinällä olleesta listasta halpoja drinkkejä, joilla saisimme huuhdeltua veden makuisen lonkeron (ja Tea laukussa lämminneen salasiiderinsä) alas.
"Pörriäinen" oli vain 3 euroa.
Onneksi Pörriäisistä tulleet traumat unohtuivat, kun löysimme rakkautemme tiskin takaa...
Rakkaita ja tuttuja virvokkeita nautittuamme tunnelmakin kävi tuttavalliseksi.
(Tässä surrealistisessa kuvassa baarin vessassa meihin tutustunut neito tarjoaa minulle baariin salakuljettamaansa Breezeriä ja Tea etsii lavuaaritason alle piilottamaansa salasiideriä. [Njäh ettepä nää hameen alle!] Emiliaa ei näy tässä kuvassa, sillä hänen näkymättömyytensä kuvastaa hänen helpotustaan vessan puolella.)
Ihan vasemmassa laidassa istunut herra näytti Salkkareiden Romeolta ja hänen vieressään persettään lepuuttava kaveri näytti Juha Veijoselta. Oli varmaan yhtä rikaskin, sillä loppuyön ajan pöydästämme ei loppunut juominen.
(Nätti tyttö, joka pelastit minut siltä lähentelevältä tanssimieheltä: löysin 71553istäni paidastasi irronneita paljetteja, ja harkitsen DNA-testiä ja jäljittämistäsi. :D Mukavaa kun olit niin avomielinen että otit minut hellään tanssivaan syleilyysi.) Tea ei muuten näyttänyt tanssiessaan hyllyvältä hyytelöltä, vaikka ennen reissuamme vannoi, ettei kyseisen syyn takia voisi kanssamme tanssia. Grau.)
(...Tuossa puskassa oli oikeesti mukava maata.)
Kiitos Emppu ja THII ! Pian uudestaan!
(Ensi kerralla Jyväskylässä niin vältytään iäkkäiden ihmisten makkararyhmäl...eikun ikäryhmältä. Ikäihmiset on kivoja paitti sillon kun ne tanssii Hurriganes-covereiden tahtiin humalassa.)
Kommentit